Evento Awards > Ajankohtaista

Ajankohtaista

25.03.2015

Tapahtumasta jää muutakin kuin kuitti ruudulle

BLOGI – Peliteollisuus säkenöi, kasvaa ja kyykyttää kyynikoita. Pelien lisäksi suomalaiset osaavat tehdä myös tapahtumia, joiden laatu kestää hyvin vertailussa maailman parhaimpiin tilaisuuksiin. Slush ja Nordic Business Forum ovat näkyvimmät esimerkit, mutta niiden vanavedessä tulee tuhansittain muitakin menestyviä tapahtumia.

Olen työni puolesta saanut seurata tapahtumatuotantoja useissa kymmenissä maissa. Näkemäni perusteella tiedän, että tapahtumien järjestäminen sopii suomalaiselle luonteelle hyvin:

Detaljit hinkataan kuntoon japanilaiselle perusteellisuudella ja aikatauluista pidetään kiinni kuin saksalaiset. Parasta on kuitenkin se, että tapahtumien tekijät ovat oppineet hymyilemään. Tapahtuma on huippu silloin, kun se on elämys ja elämys se on silloin, kun asiakas poistuu paikalta paljon paremmalla tuulella kuin tullessaan oli.

***

Suomi hyötyy tapahtuma-alasta, koska se kasvaa, tarjoaa runsaasti työtä ja on verointensiivinen. Tapahtumayritykset palkkaavat jatkuvalla syötöllä uusia ihmisiä. Ala on selvinnyt voittajana sekä median että digitalisaation murroksissa.

Syynä on muun muassa se, että henkilökohtainen kontakti on vaikuttavuudeltaan ylivoimainen käyttäjäkokemus. Yhdistämällä digitalisaation, peleihin liittyvän elämyksellisyyden ja tapahtumissa välttämättömän kohtaamisen Suomi voi löytää jotakin uutta ja ainutlaatuista kuten aikoinaan 1990-luvulla löysi. Digitalisaatiota tehokkaasti hyödyntävät tapahtumien liiketoimintamallit ovat maailmalla vielä haussa, mutta ne saattavat hyvinkin tulla Suomesta!

Tapahtumien myönteistä kehitystä kannattaa suosia myös heijastusvaikutusten takia. Tapahtumat ovat omaa liikevaihtoaan huomattavasti suurempia moottoreita, jotka rasvaavat ravintola-alan, hotellien ja kongressikeskusten bisneksiä joka puolella Suomea.

Post Nokian aika vaatii suomalaisilta määrätietoista irrottautumista keskinkertaisuudesta ja päättäväistä pyrkimystä uuteen ajatteluun.

Julkisen perustelun keskustelun perusteella väitän, että teollisuuteen ja muihin vanhoihin vahvuuksiin perustuvat suurhankkeet hallitsevat liikaa päättäjien ajattelua. Hyvin harvat vaikuttajat tuulettavat kunnolla käsityksiään ja löytävät itsensä miettimästä esimerkiksi kolmen miljardiluokan hotellin rakentamista vaihtoehtona yhdelle suurelle ydinreaktorille.

Pöyristyttävä vertaus, eikö vain, melkeinpä loukkaus? Mutta miettikääpä asiaa vielä toisenkin kerran.

Vanha kunnon Finlandia-talo kotiuttaa pääkaupunkiseudulle joka vuosi kymmenien miljoonien eurojen tulot joka vuosi. Raha lentää tänne Amerikasta ja Aasiasta asti, vaikka maailmanluokan vertailussa Finlandia-talo on vaatimaton tapaus.

Singapore sijoitti hiljattain 5 miljardia dollaria omaan finlandiataloonsa, Marina Bay Sandsiin. Siitä tuli saarivaltion kokous- ja matkailutoiminnan uusi sydän. Pääomat rakentamiseen tulivat amerikkalaisen miljardöörin taskuista.

Tällaiseen paukkuun ei siis välttämättä tarvita yhteiskunnan rahaa. Sitäkin tärkeämpää olisi avata mahdollisuuksia megaluokan ajatuksille ja niistä sikiäville hankkeille.

Suomessa on valitettavasti toimittu toisella tavalla, lannistamalla uutta ja takertumalla vanhaan tyyliin ja tapaan. Norjalainen miljardööri Arthur Buchardt joutui taistelemaan kahdeksan vuotta ja tinkimään tavoitteistaan, jotta sai luvan 16-kerroksisen hotellin rakentamiseen Jätkäsaareen. Hänen unelmatornissaan olisi ollut 33 kerrosta.

***

Suomalainen Guggenheim ja muut megahankkeet pitäisi minusta nähdä samanlaisina investointeina kuin rautatiet, joita rakennettiin aikoinaan korpiin metsäteollisuuden tarpeita varten. Guggenheimit tarjoaisivat elämyksiä sekä suomalaisille että ulkomaalaisille ja syöttäisivät kukin asiakkaita ja rahaa useille satojen huoneiden hotelleille ja kymmenille ravintoloille.

Kuohuviinien kaatamista Finlandia-talolla ei voi ulkoistaa Kiinaan. Työ ja verot pysyvät Suomessa. Tapahtumien järjestäjät tilittävät reippaat alvit ja maksavat käyttämästään sähköstä täydet verot toisin kuin teollisuus. Tapahtumien alihankintaketjukin on poikkeuksellisen sinivalkoinen.

Edellä mainittujen vaikutusten takia on järjenvastaista, että verottaja hyväksyy vain 50 prosenttia edustuskuluista vähennyksiksi. Tällainen hölmöys pitää poistaa välittömästi.

En ymmärrä enkä hyväksy sitä, että yrityksen kaikki muut kulut ydinpolttoaineesta riistotyövoiman valmistamiin aasialaisiin sateenvarjoihin saa vähentää, mutta ei edustuskuluja joista raha jää Suomeen. Minä veisin edustuskulujen verokohtelun suorastaan aggressiivisen myönteiselle tasolle. Lupaan Suomeen ainakin 20 000 uutta työpaikkaa, jos ne saisi vähentää kahteen kertaan.

Firmojen markkinointiraha elvyttäisi kotimaan työintensiivisiä tapahtuma, ravintola-alaa ja lykkäisi investoinnit käyntiin. Nyt suuri osa näistä rahavirroista ohjautuu Googlelle ja Facebookille. Suomeen jää käytännössä vain pieni nippu pikseleitä eli kuitti ruudulle.

Olli Muurainen
Management Events